Tässäpä vähän esimakua omavaraisuutta erittäin paljon nostavasta keräilyhommasta eli marjastuksesta.
Kävin suolla rämpimässä muutaman päivä. Hillastus on mukavaa kuntoilua kun saa suolla seikkailla ja yleensä parhaat paikat ei ole ihan teiden vieressä. Säät oli tosi suotuisat sillä vettä tuli eilenkin oiken olan takaa! Tietty olin lähteny hillahommiin ilman sadeasusteita, vaikka laadukkaat sellaiset omistankin. Hillat tänä vuonna varsin tiukassa, mutta ei sentään yhtä tiukassa kuin viime vuonna, jolloin en nähnyt hillan hillaa. Kovasti sai käpsytellä suolla kilojen eteen varsinkin kun napsin tietenkin suuhuni samalla paljon hilloja! Suoraan luonnosta syötynä ruoka on kaikkein ravitsevinta, koska vitamiinit ja kivennäisaineet ovat kaikki tallella. 20 Minuuttia keräämisen jälkeen edellisten haiahtuminen kiihtyy ja hyöy ei ole enää niin suuri.
Onnekseni sukulaismiehen näyttämissä paikoissa ei kukaan ollut käynyt joten ne vähäiset hillat mitä siellä oli sain poimia kaikki. Raakoja tosin jäi yli puolet vielä jäljelle, mutta ne sukulaismies poimikoot. Lauantaina oli tosiaan niin märkää että kumpparitkin kastui sisältä oikeen kunnolla. Mökille kaatosateessa palatessani juoksin ja tuli samalla semitreeni kun jaloissa oli lisäpainoa useampi kilo! Kolmena päivänä tuli käytyä rämeellä ja pakkaseen kertyi mukavasta hilloja talven varalle. Söin metsästä myös mustikoita ja tein ensimmäiset ruokasienihavainnot eli taidanpa lähtä taas korpeen piakkion!
tags: omavaraisuus, hillat, hillatilanne, räme, marjastus, suo, sade, treeni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti